Teneriffalla 2005

Viime vuonna jaostomme jäsenet pyöräilivät Lanzarotella, koska siellä liikenne on varsin hiljaista. Päätimme kuitenkin nyt kokeilla Teneriffaa vielä kerran ja valitsimme paikaksi Los Gigantesin, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä turistikeskus Playa de Americaksesta etelään. Mukana oli Tarmon ja Iskun ajajia, eli allekirjoittanut, vaimonsa Tuula, Rintalan Jukka, Kottosen Kata sekä eliten miehet Träskelinin Antti ja Santalan Jukka-Pekka.

Paikka sijaitsee 700 metriä korkean jyrkänteen juurella ja on sijaintinsa ansiosta lämmin ja lähes tuuleton paikka. Mäkeä onkin sitten paljon. Americaksen suuntaan on loivahkoa nousua, mutta liikenne on ajoittain vilkasta. Tosin pienen hakemisen jälkeen löysimme melko hyvän ajoreitin siihenkin suuntaan. Rauhallista tietä löytyi sitten toisesta suunnasta vaikka millä mitalla. Ainoa ongelma ainakin minulle oli se, että aamulla kone tökkii aina ja edessä oli 7 kilsaa nousua ensinmäiseksi välityksellä 39/23-25. Kuitenkin useimmiten lähdimme tähän suuntaan.

Heti toisena ajopäivänä suuntasimme Teidelle ja minun reitinvalintani meni hieman pieleen, sillä heti aluksi oikaisutie vei viiden kilsan matkalla n. 20 prosentin nousua ylöspäin. Tästä jatkettiin jalat tönkkönä ja kun mittari näytti 42 kilsaa ajoa, oli aikaa kulunut  2 h 40 min. Jukkiksella ja Antilla oli Polarit, joista ilmeni, että nousua oli ollut 41 kilsan ajan. Korkeutta oli 2200 metriä ja vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä, lämpöä oli vain 11 astetta. Tämä onkin syytä muistaa, kun nousee vuorille. Lämmintä vaatetta pitää varata mukaan, koska siellä on aina kylmä ja sää voi nopeasti muuttua. Aikaisemmlla kerralla Jukan kanssa ajoimme pilveen ja näkyvyys putosi pariin metriin ja lämmöt lähelle nollaa. Tuli todella kylmä lyhkäset päällä.

Tämä olikin ainoa kerta kun näin ylös pääsimme, sillä muutaman päivän päästä satoi lunta 2000 m asti, eikä sinne ollut asiaa. Tuhannessa metrissä kävimme lähes joka päivä ja minulla ainakin oli jalat väsyneet jo kolmannesta päivästä eteenpäin. Väsymyksen korvasi todella upeat maisemat, joita avautui pienten serpentiiniteitten varsilta.

Tiet olivat ajoittain todella kapeita eikä tilaa autojen väliin jäänyt (kuva). Kunnon jarrut pitää olla, jos aikoo lasketella kovaa alas, mutta Shimano 105-tasolla pärjää hyvin rauhallisessa laskettelussa. Silloin kun poljetaan kunnolla alamäkeen, vauhti lähentelee seitsemääkymppiä ja tahtoo halvemmat sarjat "notkua".

Ajoin kahdessa viikossa 1505 kilometriä, josta pari satasen lenkkiä tyttöjen kanssa melko hiljaa. Luulin tämän palauttavan, mutta näiden lenkkien jälkeen jalat olivat vielä enemmän tönkkönä, joten pari lepopäivää, jossa olisi ollut vain lyhyt lenkki, olisi ollut järkevää. Tunteja tuli 70, mikä kertoo maaston raskaudesta ja meikäläisen mäennousukyvystä. Antti ja Jukkis ajoivat hieman vähemmän, mutta huomattavasti vähemmillä tunneillä. Heillä näytti mäki nousevan kevysesti. Tuulalla, Katalla ja Jukalla (joka oli vain viikon) kilsoja tuli n. 500 kullekin.

Jos paikkaa vertaa Lanzaroteen, voi sanoa, että se on vielä raskaampi ja hitaampi ajaa maaston puolesta. Toisaalta tuulta ei ollut juuri ollenkaan muuten kuin yhtenä päivänä ja sekään ei ollut kovaa. Välityksien pitäisi olla kevyet. Jos uudelleen sinne mennään, on minulla takana 27-piikkinen, jolla pääsee jo vaikka mihin. Matkamittaria on turha tuijottaa. Sykemittari sen sijaan on hyvä apuväline. Kun pitää tehot alhaalla ja ajaa omaa vauhtia mäet niin hyvää harjoitusta saa tähän vuoden aikaa. Kilpailukauden kynnyksellä en Teneriffalle suuntaisi, sillä voimaharjoitusta tulee väkisin niin, että jalat jumiutuvat pariksi viikoksi.

Kuvat toimivat linkkeinä isompiin kuviin, aukeavat omaan ikkunaan.