Gran Canaria 2008
Hurja kuuden hengen konkkaronkka Porin Tarmo-seuramme riveistä matkasi 18.2-2.3 treenileirille Gran Canarialle, Maspalomasiin. Veijo Kari, Jukka Rintala ja Lepistöt (Jyrki, Tuula, Lotta ja Waltteri) vastasivat leirin toteuttamisesta ja menosta. Leirin suurin ajanviete oli aamuisin ja päivisin pyöräily ja ilta-aikaan netissä pyöriminen paikallisessa ostoskeskus Faro2:ssa.
Valitsimme Gran Canarian, koska Lanzaroten tiet ovat tulleet ehkä jo liiankin tutuiksi. Valintaamme emme kuitenkaan ole pettyneitä, sillä tältäkin saarelta löytyi pitkää mäkeä ja jonkunmoista tuulen virettäkin. Tietkin olivat vanhempien ajuriemme mukaan hiljentyneet autoista viime käynnistä. Syynä tälle on moottoritien valmistuminen Las Palmasta Puerto Ricoon, minne pyöräilijöillä ei ole mitään asiaa. Decathloniin oli kuitenkin pakko päästä ja muuta vaihtoehtoa sinne päästäkseen ei ollut kuin moottoritien ajaminen, joten oli sitäkin sääntöä pakko rikkoa!
Saarella ajellessa ei voinut välttyä käden heilautukselta toisille ajajille, ellei nyt aivan epäkohtelias muita ajajia kohtaan tahtonut olla. Saimme huomata, että Gran Canarialle oli matkustanut hyvin montaa eri tasoista ja eri maalaista ajajaa harjoittelemaan. Mekin saimme yhden puolikkaisen lenkin tehdä kolmen norjalaisen kanssa, joilta saimme peesiapua. Yhden päivän lenkkeilyn vietimme suomalaisten triathlonistien kanssa. Yhtenä päivänä taas ajoimme yhden vanhemman italialaisajurin kanssa mäkeä ylös.
Menestynyt suomalaistriathlonistimme on valinnut Moganin nousun, eikä huonosta syystä!
Voisin myös mainita pikku kisailun vastaan kolme naisammattilaiskuskia ja yhden miespuolisen Liquigas-tallin ajajan kanssa pitkällä serpentiinitiellä. Porukka pysyi mäen loppuun asti kasassa, kun tiemme erosivat. Meidän teami lähti laaksoa kiertämään, kun ammattilaiset lähtivät laskettelemaan kohti kaupunkiaosuutta. Kisailtua tuli myös suomalaisen tandem-teamin kanssa. Pojat ajoivat kovaa vauhtia alamäkeen, mutta ylämäissä pitikin jo tehdä enemmän töitä päästäkseen ne ylös.
Kelitkin suosivat meitä melkein koko leirin ajan. Parina päivänä sääukko ilahdutti meitä vesisateella, jonka seurauksena jouduimme laittamaan sanomalehtiä ajovaatteidemme alle, että selviämismahdollisuus kahden kilometrin korkeudessa kymmenen asteen lämmössä olisi mahdollista. Vanha kikka ja toimi! Muina kahtenatoista päivänä paistoi kuitenkin aurinko ja saimme kaikki jalkoihimme ja käsiimme kauniit pyöräilijärajat, joista olemme hyvin ylpeitä!
Treenit itsessään sujuivat kaikilla hyvin, ainakin näin olen huhujen mukaan kuullut. Waltterikin ajoi Tuulan kanssa hienot 510 kilometriä! Jukka selvisi pienistä rytmihäiriöistäkin ja ajoi reilut 900 kilometriä. Veijo pyöritti pyöräänsä reilut 1400 kilometriä ja Jyrki noin 1600 kilometriä. Allekirjoittanut ei ole edes selvillä kilometreistään, mutta tunteja kertyi arvioituna 67. Hieno saalis näinkin pienellä porukalla, joista yksi toimi 95 prosenttia vetomiehenä.
Lotta Lepistö